Tuulen hiljaiset viestit

jonain päivänä kun kuolen haluan että tuhkani sirotellaan metsään ihan hiljaa ja vähäeleisesti, äänettömästi...  siellä tulen yhdeksi sen kanssa mikä elää olen kuolematon niinkuin elämän ikuinen kierto vihreänä sammaleena hehkun metsän sylissä hallavana sutena jolkotan neulaspoluilla tuuli kohisee latvoissani ja ravistelee pisaroita voin jo kuulla ensimmäisten peippojen laulavan

metsä rakkaani rakastettuni sukellan syvälle sinun vihreään hiljaisuuteesi raikkaaseen, tuoksuvaan, hyväilevään valoosi siunaan sydämessäni kaikkea sinussa elävää puita ja sammaleita, varpuja ja juuria polulla kiiruhtavia muurahaisia lehvästössä helisevää laulurastasta latvojesi lomasta pilkottavaa taivasta pieni on suurta ja vertaansa vailla olet todellinen kotini turvapaikkani aarteeni metsä 

tänään olen katsellut kuinka sade ja tuuli kohisevat puissa solakat koivut ravistelevat kosteita pisaroita tuoreilta lehdiltään rastaat pyrähtelevät lehvästössä ja lentävät ulos suihkunraikkaina olen kuunnellut kuinka luonnon valtava vihreä deeva humisee eetterissä kaikki puhdistuu ja kirkastuu kristallisessa avaruudessa avoimena imen itseeni eteeristä sumua soluni laulavat ja helisevät sisälläni