Punavarpunen
Kuva: Pixabay, Erik_Karits
Punavarpunen, Erythrina erythrina tai Carpodacus erythrinus
Ruots. Rosenfink
Engl. Scarlet Rosefinch
Heimo: Fringillidae
Suku: Erythrina (Carpodacus)
Laji: erythrina (erythrinus)
Koko:
Pituus 14-15 cm
Siipiväli 24-27 cm
Paino 19-27 g
Punavarpunen on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Punavarpusen levinneisyysalue kattaa pääosan Aasiaa sekä Fennoskandian ja Keski- ja Itä-Euroopan. Suomeen se tuli kaakosta käsin, ja vielä 1940-luvulla se oli Kaakkois-Suomessa harvinainen lintuerikoisuus. Nykyisin punavarpunen on varsin yleinen pesimälintu Etelä- ja Kaakkois-Suomen pensaikkoisilla alueilla sekä erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Etelästä levinneisyys ulottuu melko harvalukuisena maamme halki pohjoisen napapiirille Kuusamon-Rovaniemen korkeudelle asti.
Levittäytyessään Kaakkois-Suomesta punavarpunen runsastui monikymmenkertaisesti 1990-luvun alkuun, mutta sen jälkeen kanta on taantunut talvehtimisolojen huonontumisen takia. Nykyisin punavarpunen luokitellaan meillä silmälläpidettäväksi. Suomen pesimäkannan suuruus on arviolta 110.000-130.000 paria.
Punavarpusen runsastumisen 1900-luvun puolivälistä sen loppupuolelle arvellaan johtuneen siitä, että lintu siirtyi pesimään lehtojen ja hakamaiden lisäksi suojaisempaan ja yleistyneeseen pensaikkoiseen ympäristöön. Punavarpunen viihtyy harvaan pensaita kasvavilla rantaniityillä ja rantaluhdissa, ojanvarsilla, pensoittuvilla pakettipelloilla ja hakamailla sekä hakkuuaukeiden kuusi-istutuksilla ja muilla pensaikkoisilla avomailla. Metsänreunan pensaikot, puutarhat ja pellonreunusten avarat, rehevät lehdot ovat sille ominaista pesimämaastoa.
Punavarpunen talvehtii trooppisessa Aasiassa, Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa, päiväntasaajan läheisyydessä. Tämän huikean pitkän muuttomatkan talvehtimisalueilleen ja takaisin pesimäseuduilleen tekevät niin Suomen kuin muunkin Euroopan punavarpuset joka vuosi.
Punavarpunen saapuu keväällä maahamme sangen myöhään, yleensä vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Hataranpuoleisen mutta sievän pesänsä lintu punoo kuivista ruohonkorsista ja mesiangervon kuivista kukinnoista, eikä vuoraa pesäkuppia sammalilla ja höyhenillä, kuten monet muut linnut, vaan ohuilla juurikuiduilla ja jouhilla. Pesä rakennetaan matalalle lehvästön suojaan tiheään lehtipensaaseen, kuusennäreeseen tai katajaan. Naaras rakentaa pesän yksin samalla kun koiras seuraa ja vartioi.
Naaras munii kesäkuussa 4-6 turkoosinsinistä, harvakseltaan mustapilkkuista munaa ja hautoo niitä yksin 11-13 vuorokautta. Molemmat emot ruokkivat poikasia pesässä 12-14 vuorokautta ja jatkavat ruokintaa poikasten lähdettyä pesästä reilut pari viikkoa.
Pesimäaikaan punavarpusen pääravintona ovat hyönteiset ja muut selkärangattomat, joita se syöttää myös poikasilleen. Muuten ravinto koostuu etupäässä siemenistä, silmuista, versoista ja muista kasvinosista. Usein naapuriparit muodostavat keskenään pienen yhdyskunnan ja lentävät yhdessä lähiniityille, tienpenkoille tai pihoille syömään pensaiden silmuja ja voikukan ja muiden ruohojen siemeniä ja versoja.
Punavarpusnaaras ja nuori koiras ovat yleisilmeeltään harmaanruskeita, ja vaatimaton väripaletti voikin vaikeuttaa niiden tunnistamista. Niiden selkäpuoli on viirullisen harmaanruskea, vatsa harmaanvalkoinen ja rinta ja kaula täplikkäät. Siivillä on kaksi vaaleaa poikkijuovaa.
Vanha koiras sen sijaan on helposti tunnistettavissa, sillä sen pään, vartalon etupuolen ja yläperän kirkkaan karmiininpunainen sävy tekee siitä loisteliaan ilmestyksen. Koiraan vatsa on vaalea ja muu puku ruskehtava, ja siivellä voi havaita ruusunpunertavaa väriä. Kolmen sulkasadon jälkeen nuori koiras on saanut samanlaisen värikkään asun kuin vanha koiras. Vanhoilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueilla.
Ruumiinmuodoltaan punavarpunen on rintava, mutta peräpäästä hoikka, ja pyrstö on pitkä. Ruskea nokka on lyhyt, paksu, vahva ja kolmiomainen, ja sen harja on kaareva. Koivet ovat tummanruskeat. Silmät ovat pienet ja pyöreät ja niiden värikalvo on tummanruskea.
Punavarpusen laulu on kuuluva, ponteva ja kirkas kolmi- tai nelitavuinen vihellys, jonka rakenne vaihtelee jonkin verran yksilöstä toiseen. Lintukirjoissa sitä kuvataan näin: ”hjii tju ti-tiu” tai ”tsi-tsyy tsy-tsiy” tai ”tiu-tiu-fi-tiu” tai ”FIItsy-FItiu”, joista viimeinen vastaa mielestäni parhaiten itse kuulemaani punavarpusta mökillä. Koiras laulaa näkyvästi pensaan tai pienen kuusen latvassa ja saattaa toistaa hiukan haikeaa säettään muutaman sekunnin välein pitkän aikaa.
Kutsu- ja varoitusääni on samea nenäsointinen ”dsy-II”, joka nousee loppua kohden. Muuttavilla linnuilla säe on lyhentynyt versioon ”dsyi”. Yhteysäänenä voi olla myös lyhyt vaimea ”tsit”. Naapurikoiraille on tavallista viheltää kilpaa, ja reviirikiistoissa kilpalaulantaan liittyy takaa-ajoja sekä pyrähtelyä saman naaraan perään. Punavarpusen lentorata on loivan aaltomainen. Se lentää melko nopeasti siivet vuoroin supussa ja vuoroin sarjan ripeitä iskuja lyöden.
Itselleni punavarpunen on ollut riemastuttava löytö kuluneena kesänä. Monet monituiset vuodet olin mökillä kuunnellut jonkun hyvin salaperäisen tuntemattoman linnun melankolista vihellystä, enkä ollut onnistunut paikantamaan laulajaa. Vasta menneenä heinäkuuna arvoitus paljastui, kun lintu tuli vahtimaan reviiriään aivan pihan reunamille ja sopivassa valaistuksessa pääsin näkemään sen melko läheltä. Hehkuvan punainen rinta vain loisti auringon kilossa, kun se kuulutti säettään kuusennäreen latvassa. Hetken ihailtuani lintua hain nopeasti lintukirjan vahvistaakseni epäilykseni: se on kuin onkin punavarpunen! Myöhemmin seurasin, kuinka koiras lenteli puusta toiseen talon ympärillä ja lauloi kovaäänisesti latvuksista.
Myös kaupungissa onnistuin tunnistamaan punavarpusen lenkkipolkuni varrella läheisen järven tuntumassa. Rantaluhdasta lensi pieni parvi väritykseltään harmaanruskeita kekonokkaisia lintuja, jotka olivat selvästi saman pesyeen punavarpusia. Sukupuolta niistä oli mahdotonta erottaa, ovathan nuoret naaraat ja koiraat samanvärisiä.
Punavarpunen oleilee varsin lyhyen aikaa pesimäalueillaan Suomen kesässä. Se on paitsi myöhäinen saapuja kevätkesällä myös varhainen lähtijä syyskesällä. Punavarpunen laulaa toukokuun lopulta heinäkuun alkuun ja on keskikesällä pesän luona sangen hiljainen. Kutsuääntä saattaa kuulua pensaikosta lehvästön kätköistä sydänkesälläkin. Aikuiset punavarpuset ryhtyvät muutolle pääosin jo heinäkuun lopulla, mutta nuoret linnut lähtevät vasta elokuussa. Syysmuuttoaikaan lintu elää yksin tai pikku ryhminä pensaikossa, ja muuttaminen tapahtuu hyvin huomaamattomasti. Punavarpunen on yömuuttaja.
Kuva: Pixabay, Erik_Karits
2.6.2024 Pentti Halenius tarinoi punavarpusesta Viikon luontoäänessä YLE Areenassa:
https://areena.yle.fi/1-70571667?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Lähteitä:
Jännes, Hannu & Saikko, Pekka (2012): Linnunlaulun Suomi; kirja ja cd-levy; Otava
Koskimies, Pertti (2017): Linnut, Lajiopas; Readme
Koskimies, Pertti (2014): Suomen lintuopas; WSOY
Laine, Lasse J. (2023): Suomen linnut; Tunnistusopas; Otava
Linnut värikuvina (1995): WSOY
Lintukirja (1991): Valitut Palat
Nettilähteitä:
Kommentit
Lähetä kommentti