Mustapääkerttu
Mustapääkerttu, Sylvia atricapilla
Ruots. Svarthätta
Engl. Blackcap
Heimo: Sylviidae
Suku: Sylvia
Laji: atricapilla
Koko:
Pituus 13-15 cm
Siipiväli 20-23 cm
Paino 15-25 g
Mustapääkerttu on pieni kerttujen heimoon kuuluva lintulaji, joka pesii koko Euroopassa sen pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta sekä Aasian läntisimmässä osassa. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan mustapääkertun kanta on elinvoimainen sekä meillä Suomessa että muualla pesimäalueillaan.
”Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN, engl. International Union for Conservation of Nature) on kansainvälinen luonnonvarojen suojelemista edistävä ympäristöjärjestö.” Wikipedia
Pohjoisessa ja idässä pesivät mustapääkertut ovat muuttolintuja ja talvehtivat Etelä-Euroopassa Välimerenseudulla, Lähi-idässä ja Afrikan itäosissa. Lännessä ja etelässä mustapääkertut ovat paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia. Euroopan kannan arvioidaan olevan 25-49 miljoonaa paria. Wikipediassa esitetään Suomen kannan arvioksi noin 85.000 paria, Luontoportissa 70.000-150.000 paria. Meillä mustapääkerttujen runsaimmat esiintymät löytyvät Lounais-Suomesta, ja koko kannan levinneisyys ulottuu yhtenäisenä maamme halki Etelä- ja Keski-Suomesta lännessä rannikkoa myöten Oulun seudulle ja idässä Pohjois-Karjalan korkeudelle asti. Tästä pohjoisemmaksi kanta jatkuu harvempana aina Kainuuseen ja eteläiseen Lappiin saakka.
Mustapääkertun pesimäaluetta ovat vehmaat ja korkeapuustoiset lehdot sekä lehtipuuvaltaiset sekametsät. Lintu on sangen vaatelias elinympäristönsä suhteen. Tuuheat pensaikot ja runsas aluskasvillisuus luovat sopivan rehevän, varjoisan miljöön varttuneissa ranta- ja puronvarsilehdoissa. Lintua tapaa myös rehevissä rinnemetsissä, harvennusvesakoissa, pellonreunojen metsissä sekä vanhoissa puistoissa. Tyypillinen habitaatti on puronotko, josta löytyy korkeamman puuston ohella puron poikki katkenneita ja rytöytyneitä leppiä ja tuomia, pajuja ja viinimarjapensaita sekä nokkosta, mesiangervoa ja saniaismättäitä. Erityisesti tervaleppälehdoissa kasvavat saniaiset ovat mustapääkertulle tärkeää aluskasvillisuutta.
”Elinympäristö eli habitaatti on se paikka, jossa tietty eliö elää ja lisääntyy.” Wikipedia
Mustapääkerttukoiras rakentaa kosiopesiä samaan tapaan kuin muutkin kertut. Naaras valitsee tarjolla olevista pesän aluista mieleisimmän ja rakentaa sen valmiiksi. Rakennusaineina toimivat kuivat ruohot ja korret, ja vuoraukseen käytetään karvoja, jouhia, ohuita heiniä ja juurikuituja. Pesän sitominen tapahtuu seittien avulla. Vaikka pesä näyttää hataralta, se on mustapääkertulla kuitenkin kiinteämpi kuin lehtokertulla.
Mustapääkerttu rakentaa pesänsä pieneen kuuseen, pensaaseen tai saniaiskasvustoon. Se on erityisen mieltynyt soreahiirenportaaseen, varsin yleisenä esiintyvään saniaiseen. Pesä sijaitsee 0,1-1,75 metrin korkeudella. Naaras munii touko-kesäkuussa 4-6 tummatäpläistä munaa, jotka ovat pohjaväriltään kellertäviä, vihertäviä tai punertavia. Molemmat emot hautovat noin 12 vuorokautta. Pesäpoikasaika kestää noin 11 vuorokautta, ja molemmat emot osallistuvat myös poikasten ruokkimiseen. Pesästä lähteneitä maastopoikasia ruokitaan vielä parin viikon ajan. Mustapääkerttu tekee joskus toisen pesyeen heinäkuussa.
Mustapääkerttu on hieman talitiaista pienempi, pyylevähkö lintu. Väritykseltään se on päältä tummanharmaa ja alta vaaleanharmaa, ja naaraan värit ovat kauttaaltaan vähän ruskeamman sävyiset. Hyvänä tuntomerkkinä toimii päälaen kalotti, joka on koiraalla musta, naaraalla punaruskea. Nuoret linnut ovat naaraan näköisiä, joten niistä koirasta ja naarasta ei vielä pysty erottamaan. Alkusyksyn osittaisessa sulkasadossa nuori koiras alkaa kuitenkin saada päälaelleen mustia höyheniä. Mustapääkertun koivet ovat tumman siniharmaat, nokka on musta tai ruskeanmusta ja silmän värikalvo on ruskea, joidenkin kuvausten mukaan musta.
Mustapääkerttua pidetään sukunsa laulutaiturina. Joskus sen laulu saatetaan sekoittaa lehtokertun lauluun, mutta näiden kahden linnun säkeissä on merkittävä ero. Lehtokertun lavertelu on tasaisena jatkuvaa kevätpuron solinan kaltaista. Mustapääkertun säe jatkuu kyllä vaimean, kireäsointisen alun jälkeen täyteläisen solisevana, mutta huipentuu pian voimakkaisiin, puhtaan kirkkaisiin ja hivelevän kauniisiin huiluvihellyksiin, jotka kuulostavat poikkeuksellisen kaikuvilta. Säe on lyhyempi, vain muutaman sekunnin pituinen (3-5 sekuntia), ja sillä on säännöllisempi rakenne kuin lehtokertulla. Jotkin mustapääkerttukoiraat ovat erityisen taitavia solisteja esittäen pitempää säettä ja höystäen sitä jopa lyhyillä matkinnoilla. Kutsuääni on terävä maiskautus ”tsäk” ja varoitusääni kova, painokas ”tsä-tsä-tsä…”.
Kesän kuumimpina päivinä mustapääkerttu voi jättää laulustaan alkulavertelun pois. Silloin lähistöltä kajahtavat yhtäkkiä huilumaiset äänet, jotka saattavat yllättää luonnossa liikkujan. Lintua on kuitenkin vaikea päästä näkemään, sillä se piilottelee huolellisesti katseiden ulottumattomissa korkeiden puiden lehvästössä. Hyvällä onnella linnun saattaa paikallistaa ja havaita sen pälyilevän varovasti lehvästön lomasta päälaen höyheniään pörhistäen. Pertti Koskimies kuvailee kirjoissaan (Suomen lintuopas ja Linnut Lajiopas) mustapääkertun hypähtelevän vilkkaasti lehtipuiden latvuksissa myös laulaessaan.
Itselläni on kuitenkin ollut vaikeuksia linnun bongaamisessa, vaikka olen joka kesä sitä yrittänyt. Mustapääkerttu oli minulle pitkään suoranainen mysteerilintu, jonka laulua ihmettelin aikaisemman kodin pihassa puronotkon varrella. Vasta linnunlauluäänitteiden perusteella onnistuin selvittämään, kuka tämä lumoavasti laulava ihanuus on, ja ymmärsin sen asustelevan juuri itselleen kaikkein tyypillisimmässä ympäristössä pihamme takaisessa puroryteikössä. Nyt mustapääkertun paluu pesimäseuduilleen on minulle joka kevät yhtä suuri ilonaihe, ja saan nauttia sen laulusta niin mökillä syrjäisessä rauhan keitaassa kuin kaupungissa lähimetsän ja järven tuntumassa.
Keväällä ja kesällä mustapääkertun ravinto koostuu hyönteisistä, hämähäkeistä, toukista ja muista pikkueläimistä, joita lintu poimii puiden ja pensaiden lehdiltä ja oksilta. Lentäviä hyönteisiä pyydystetään lyhyin lentopyrähdyksin ja ripein siiveniskuin. Poikasia ruokitaan myös luonnollisesti hyönteisravinnolla. Loppukesällä ja syksyllä ruokavalioon tulevat lisänä etenkin pihlajan-, tuomen-, seljan- ja tyrninmarjat, mutta myös muut marjat, kuten vadelmat, ja hedelmät kelpaavat. Silloin mustapääkertun saattaa tavata puutarhassa piileksimästä marjapensaissa. Pienet marjat lintu syö kokonaisina, omenoista ja päärynöistä se nokkii hedelmälihaa. Hyvinä pihlajanmarjavuosina joitain mustapääkerttuja voi jäädä talvehtimaan, mutta ilman ihmisen järjestämää ruokintaa, esimerkiksi maapähkinämursketta ja leivänmuruja, ne tuskin selviävät hengissä kevääseen.
Mustapääkertun syysmuutto tapahtuu elo-lokakuussa, päämuuton tavanomainen ajankohta on 10.9. Kevätmuutto ajoittuu touko-kesäkuulle, ja päämuutto on tavallisesti 25.5. Mustapääkerttu on yömuuttaja.
Luontoportin lajiesittelyn lopusta löytyy Mustapääkertun joululaulu ja maininta siitä, että Topeliuksen runon Sylvia on itse asiassa talvea Sisiliassa viettävä mustapääkerttu.
Sylvias hälsining från Sicilien
Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan jo pirtteihin pienoisihin. Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain, ja vaiennut vaikerrus on vankilan; oi murheita muistaa ken vois laulajan. Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sa siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian ja soi aina lauluista sointuisimman.
Rauhallista joulunalusaikaa kaikille!
Kuuntele YLE Areenassa Pentti Haleniuksen esittely mustapääkertusta viikon luontoäänenä 9.6.2024:
https://areena.yle.fi/1-70636707?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Lähteitä:
Jännes, Hannu & Saikko, Pekka (2012): Linnunlaulun Suomi; kirja ja cd-levy; Otava
Koskimies, Pertti (2017): Linnut, Lajiopas; Readme
Koskimies, Pertti (2014): Suomen lintuopas; WSOY
Laine, Lasse J. (2023): Suomen linnut; Tunnistusopas; Otava
Linnut värikuvina (1995): WSOY
Lintukirja (1991): Valitut Palat
Nettilähteitä:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mustap%C3%A4%C3%A4kerttu
Kommentit
Lähetä kommentti