Satakieli

Kuva: Pixabay wal_172619

Satakieli, Luscinia luscinia

Ruots. Näktergal

Engl. Thrush Nightingale

Heimo: Siepot, Muscicapidae

Suku: Satakielet, Luscinia

Laji: Satakieli, Luscinia luscinia

Koko:

Pituus 16–17 cm

Siipiväli 24–27 cm

Paino 24–35 g

Satakieli lukeutuu varpuslintujen lahkoon (Passeriformes), ja se on levinnyt laajalle itäiseen Eurooppaan, Skandinavian eteläosiin sekä Aasiaan. Viimeisimmän jääkauden aikana satakielet eriytyivät kahdeksi erillispopulaatioksi, joista satakieli on pohjoisempi ja etelänsatakieli eteläisempi.

Meillä Suomessa satakieli on kuulunut kauan pesimälinnustoon. Se väheni voimakkaasti 1930-luvulta alkaen, mutta on jälleen laajentanut esiintymisaluettaan 1960-luvulta lähtien. Vielä 1800-luvulla satakieli pesi vain Kaakkois-Suomessa, mutta nykyään sen asuinalue kattaa lähes koko Etelä- ja Keski-Suomen aina Oulun ja Kainuun korkeudelle asti. Suomen kannaksi arvioidaan noin 20.000 paria, vaihteluvälin ollessa 15.000–27.000 paria. Vähenemisen syyksi on arveltu kaskeamisesta syntyneiden nuorten lehtimetsien umpeenkasvamista. Vauhdilla tapahtunutta runsastumista puolestaan on edistänyt etenkin peltojen metsittyminen ja avomaiden pensaikkojen lisääntyminen sekä ilmastonmuutos.

Kuva: Pixabay wal_172619

Satakielen elinympäristönä ovat lehtevät tiheiköt reheviä kosteikkoja reunustavissa metsänreunoissa ja pensaikoissa. Kosteapohjaista ryteikköistä tuomi-, leppä- ja pajuviitaa onkin runsaasti tarjolla satakielelle jokien, järvien, merenlahtien ja erilaisten kosteikkojen reunamilla. Lintu viihtyy myös aukkoisissa, matalahkoissa lehtometsiköissä sekä rehevissä puutarhoissa. Itselleni mieleenpainuvin kohtaaminen satakielen kanssa tapahtuikin aikoinaan vanhan asuntomme puutarhan liepeillä puronvarren tiheikössä. Muistan sen kesän juuri satakielen huumaavasta laulusta, jota kuuntelin lumoutuneena takapihan terassilta.

Satakieli rakentaa pesämaljansa maahan aluskasvillisuuden sekaan tai lähelle maata pensaan tyveen tai kantoon. Pesäaineksina toimivat kuivat lehdet, kasvin varret, korkeat korret sekä sisimpänä vuorauksena jouhet ja hienot heinät. Pesän sijoittamisessa hyvään kätköön lintu suosii nokkos- ja saniaiskasvustoja. Touko-kesäkuussa naaras munii 4–6, tavallisesti 5 kiiltävää tummanruskeaa munaa ja hautoo niitä 13–14 vuorokautta. Koiras ei osallistu hautomiseen. Kuoriutumisen jälkeistä pesäpoikasaikaa kestää 9–11 vuorokautta, jonka jälkeen molemmat emot ruokkivat pesästä lähteneitä maastopoikasia vielä 2–3 viikkoa.

Kuva: Pixabay wal_172619

Satakieli on vaatimattoman näköinen, varpusta hieman kookkaampi, melko tanakka lintu. Sen höyhenpuku on selkäpuolelta harmaanruskea, yläperä ja pitkä pyrstö sen sijaan ovat lämpimän punertavanruskeat, mikä toimii hyvänä tuntomerkkinä. Vatsapuoli on harmaanvalkea ja rinnassa on heikkoa tummaa kuviointia. Pitkät koivet ovat vaaleanruskeat, nokka tummanruskea ja suuren silmän värikalvo tumman punaruskea. Laulavan linnun kita paljastuu oranssinväriseksi. Sukupuolet ovat samanväriset.

Satakielen käytös on piilottelevaa. Lintu hyppelee rastaiden tavoin maanrajassa aluskasvillisuuden varjojen kätköissä pitäen siipiään riipuksissa ja pyrstöään koholla. Siellä se etsii ravinnokseen hyönteisiä ja niiden toukkia, hämähäkkejä, kotiloita, lieroja ja muita selkärangattomia pikkuötököitä, ja syksyisin sille maistuvat myös marjat. Satakieli lentää nopeasti lyhyitä pyrähdyksiä pensaikossa ripein siivenlyönnein. Pesän luona se hiippailee ääneti, mutta maastopoikasten aikaan kesä-heinäkuun vaihteessa se varoittelee lähietäisyydeltä, vaikka pysyykin samalla tiiviisti tiheikön suojissa. Naaras hautoo kiinteästi eikä mielellään jätä pesää häirityksi tultuaankaan. Erittäin varovaisen käytöksensä takia satakieltä on vaikea päästä näkemään.

Vaikka satakieli pysyttelee muuten näkymättömissä, sen laulu on hätkähdyttävän voimakas esitys, jonka vertaista saa hakea. Lintu laulaa usein pensaston kätköissä, ja jos sitä yrittää lähestyä, se vaihtaa huomaamatta paikkaa niin, että hetken kuluttua laulu kuuluu aivan toisesta suunnasta. Satakieli laulaa pääasiassa öisin ja hämärässä, paitsi juuri muutolta saavuttuaan toukokuussa, jolloin laulua kuulee myös päiväsaikaan. Silloin on myös parhaat mahdollisuudet linnun näkemiseen, kun puiden ja pensaiden lehvästöt eivät vielä ole tuuheimmillaan.

Tavattoman voimallinen laulu koostuu vihellyksistä, huiluäänistä, rätinöistä ja kastanjettinäppäilyistä, jossa matalat ja korkeat äänet vaihtelevat. Satakieli ei matki muita lintuja, vaan yhdistää säkeensä tietyn tunnusomaisen kaavan mukaan. Tyynenä kesäyönä satakielen laulu voi kantaa jopa parin kilometrin päähän, ja äänenvoimakkuudeksi on mitattu parhaimmillaan 100 desibeliä. Pesivät koiraat lopettavat laulamisen kesäkuun alussa haudonnan alettua, mutta parittomiksi jääneet koiraat laulavat juhannukseen asti.

Laulu alkaa muutamalla terävällä vihellyksellä, jatkuu täyteläisillä huiluäänillä ja iskevillä näppäilyillä ja päättyy terävään rätinään. Linnunlaulun Suomi -kirjassa (Hannu Jännes & Pekka Saikko) satakielen laulu on esitetty kirjaimin näin: svit svit hjydy hjydy trek trek trek tretretrekKRRRRRRRRRRRR. Satakielen muita ääniä ovat korkea pistävänohut vihellys iihp ja poikasaikaan kuuluva kuivan ratiseva varoittelu krrr, jota voi edeltää maiskuttava tuk tuk tai dsrak.

Satakieli talvehtii Afrikan itäosissa. Sen kevätmuutto Suomeen pesimäsijoille ajoittuu välille 1.5.-5.6. Päämuuton tavanomainen ajankohta on 15.5. Syysmuutto tapahtuu 25.7.-10.9., ja päämuutto on silloin tavanomaisesti 15.8. Satakieli on yömuuttaja.

Satakieli on omaleimaisuudellaan tarjonnut runsaasti inspiraatiota kansanperinteelle ja kulttuurille, kirjallisuudelle, runoudelle ja musiikille. Meillä Suomessa vietetään vuosittain helmi-maaliskuussa (21.2.-21.3.) Satakielikuukautta, joka juhlistaa äidinkieliä, kielellistä moninaisuutta ja monikielisyyttä. Satakieli on myös nimetty Etelä-Karjalan maakuntalinnuksi. Vaikka jotkut lintuihmiset eivät tunnu pitävän satakielen laulua kovin suuressa arvossa sen väitetyn kaavamaisuuden takia, itselleni satakieli on kuitenkin aivan erityinen lintu. Se herättää suuria tunteita, ikään kuin sen laulu nostaisi muiston jostain aiemmin eletystä, määrittelemättömästä, väkevästä ja alkuperäisestä. Satakielen paluu on minulle jokaikisen kevään rakkaimpia, odotetuimpia hetkiä.

Kuuntele podcast Satakieli viikon luontoäänenä, sen esittelee Pertti Purhonen YLE Areenassa 9.5.2021.

https://areena.yle.fi/1-50805829?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share