Puukiipijä
Puukiipijä, Certhia familiaris
ruots. Trädkrypare
engl. Treecreeper
Heimo: Puukiipijät, Certhiidae
Suku: Puukiipijät, Certhia
Laji: familiaris
Koko:
Pituus 12-14 cm
Siipien kärkiväli 18-21 cm
Paino 7-11 g
Puukiipijöiden heimoon kuuluu vain yksi suku ja siihen yhdeksän lajia, joita elää luonnonvaraisina pääasiassa Euroopassa ja Aasiassa. Amerikan-puukiipijä elää ainoastaan Pohjois-Amerikassa. Puukiipijä on meillä Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustaja (Certhia familiaris), mutta sitäkin viehättävämpi ja sympaattisempi kaarnanpalan värinen pikkulintu. Se pesii melko runsaslukuisena Etelä-Suomessa, harvalukuisena Keski-Suomessa ja erittäin harvalukuisena Kainuusta Etelä-Lappiin. Suomen pesimäkanta on arviolta 150 000 - 250 000 paria.
Puukiipijä on hauskannäköinen pitkänomainen, hiukan talitiaista pienempi lintu. Sen selkäpuoli on kaarnanvärinen, mustan, ruskean ja valkean kirjava, alapuoli on valkoinen, ja rinta ja kurkku ovat hohtavan lumivalkoiset. Tummanruskea nokka on ohut, melko pitkä, teräväkärkinen ja alaspäin kaartuva. Alanokka on väriltään vaaleanpunertava. Silmän värikalvo on ruskea. Valkoinen silmäkulmajuova on hyvä tuntomerkki. Jäykkä pyrstö on pitkä, tukevasulkainen ja suippokärkinen, ja sen muoto muistuttaa tikan pyrstöä. Varpaat ovat pitkät ja kynnet terävät. Koiras, naaras ja nuori lintu ovat samannäköiset.
Kuva: Pixabay, Annallarionova
Puukiipijä vaatii elinpiiriinsä aina isoja vanhoja puita, joten iäkkäät luonnonmetsät ovat sen ominta asuinseutua. Hyväkasvuiset vanhat kuusimetsät paksukaarnaisine puineen täyttävät linnun kriteerit parhaiten, mutta se viihtyy myös vanhoissa seka- ja lehtimetsissä sekä joskus puistoissa ja ikimänniköissä. Talvisin sitä tapaa toisinaan metsänreunojen pihapiireissä. Jäljellä olevien vanhojen luonnonmetsien hävittäminen heikentäisi voimakkaasti puukiipijöiden kantaa Suomessa, joten vaikka lintu on tällä hetkellä luokiteltu elinvoimaiseksi, sen kanta saattaisi pahimmassa tapauksessa taantua uhanalaiseksi.
Puukiipijä on siitä omalaatuinen lintu, että se on erikoistunut elämään puunrunkojen pystysuorilla pinnoilla. Se kiipeää runkoa pitkin alhaalta ylöspäin spiraalimaisesti kiertäen ja itseään pyrstöllään tukien pienin, hieman nykivin liikkein ja tutkii rungon eri puolia sekä joskus viistojen pääoksien alapintaakin. Kun se saavuttaa puun sileäpintaisen tai tiheäoksaisen osan, se pudottautuu sukeltavaan lentoon ja laskeutuu seuraavan puun juurelle aloittamaan saman tien uuden kiipeämiskierroksen. Kiipeillessään lintu etsii syötävää havupuiden kaarnanrakosista ja lehtipuun kolosista ja kaivaa naskalinokallaan esiin hyönteisiä, toukkia, hämähäkkejä ja muita selkärangattomia eläimiä. Lumivalkoista kurkkuaan se käyttää heijastavana peilinä, joka auttaa puunkolojen tutkimisessa.
Puukiipijän touhua on kiehtovaa päästä seuraamaan, ja linnun huomaa helposti juuri sen liikkumistavan perusteella. Se on sangen tyynen oloinen lintu, eikä vaikuta piittaavan hiljaa lähistöllä seisovasta ihmisestä, vaan jatkaa ravinnonhakuaan kaikessa rauhassa. Olen nähnyt puukiipijän muutaman kerran lähimetsikössä ruuanhakupuuhissa sekä kerran isossa vanhassa metsässä, jossa se kapusi hissukseen pihlajan vartta ylöspäin ja pysähtyi lopulta korkealla oksanhaaraan lepäilemään. Tämä kohtaaminen tapahtui juuri aloitettuani tämän jutun kirjoittamisen, ja koin sen vahvistuksena siitä, että olen lintuharrastuksen parissa tekemässä itselleni niitä aivan oikeita asioita.
Puukiipijä tekee pesänsä iäkkääseen mäntyyn tai kuuseen, jonka rungossa on lahoavasta puusta puoliksi irronnut kaarnankappale ja sen ja rungon välissä sopiva onkalo pesäkoloksi. Luontaisen pesäpaikkansa vuoksi puukiipijän kotimetsässä pitää olla vanhaa havupuustoa. Pesän alustan lintu rakentaa ohuista kuusenoksista ja risuista ja niiden päälle varsinaisen pesämaljan lahoista puunliuskoista, katajankuoresta, sammalesta ja höyhenistä. Joskus puukiipijä voi pesiä myös vanhassa kannossa, ulkorakennuksen lautojen raossa tai halkopinossa. Puukiipijälle voi valmistaa pöntön, joka vastaa sen erityistarpeita. Kolmikulmaisen pöntön takaseinäksi jää puun runko ja lentoaukko tehdään pöntön molemmille sivuille. Pönttö ripustetaan vanhaan kuusi- tai sekametsään 1,5 metrin korkeudelle. Tällaisissa erikoisvalmisteisissa puukiipijäpöntöissä linnulle voisi tarjoutua mahdollisuus pesimiseen myös varttuneissa talousmetsissä, kunhan vain ruokaa on riittämiin saatavilla.
Huhti-toukokuussa puukiipijä munii pesäänsä 3-8, tavallisesti 5-6, valkeaa, paksummasta päästä punaruskeapilkkuista munaa, joita vain naaras hautoo 14-15 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä 14-18 päivän ikäisinä, ja tämän jälkeen emot jatkavat ruokintaa vielä viikon pari. Puukiipijällä voi olla myös toinen pesye kesä-heinäkuussa, ja arvioiden mukaan 30-40% pareista munii toisen pesyeen.
Puukiipijän laulu on viehättävän kuuloinen, kirkas ja lyhyt laskeva säe, joka päättyy pieneen liverrykseen. Sen sanotaan haikealta sävyltään muistuttavan pajulinnun laulua, mutta minusta näiden kahden linnun laulu on kyllä selvästi tunnistettavissa ja erotettavissa toisistaan. Kannattaa kuunnella linnunlaulutallenteita, joita löytyy netistä, mm. Luontoportilta, niin pääsee vertailemaan säkeitä. Lisäksi puukiipijä alkaa meillä laulaa jo helmi-maalis-huhtikuussa, jolloin pajulintu ei ole vielä palannut talvehtimasta Afrikasta. Kesällä lintu vaikuttaa olevan vaitonaisempi. Puukiipijän kutsuääniä ovat hento ”psit psit” ja ”tit tit” sekä viiltävän kirkas ja korkea, sirahtava ”srii srii srii”, jota lintu käyttää ponnekkaammin myös varoitusäänenä. Äänivalikoimaan kuuluu myös yksittäinen vahva mutta ohut ja terävä ”tsiih”.
Puukiipijä on pääosin paikkalintu mutta myös osittaismuuttaja. Talvella yhden tai kaksi puukiipijää voi nähdä liittyneenä tiaisparveen, jonka mukana ne etenevät pitkällekin tehden tutkimuksiaan puunrungoilla. Hyönteisravinnon käydessä vähiin linnulle kelpaavat myös kuusen- ja männynsiemenet, ja nokkelimmat hyödyntänevät hömötiaisten talvivarastoja. Puukiipijä saattaa joskus vierailla metsänreunan pihapiirissä sijaitsevilla lintulaudoilla rasvaa ja siemeniä hakemassa. Kovat pakkastalvet voivat käydä kohtalokkaiksi osalle puukiipijöistä, joiden kannasta yli puolet talvehtii Suomessa. Alle puolet kannasta muuttaa talveksi Itämeren lounais- ja eteläpuolelle, jopa Keski-Eurooppaan asti. Keväinen paluumuutto on huomaamatonta. Puukiipijät voivat vaeltaa myös epäsäännöllisemmin, ja joinakin syksyinä niitä tulee Suomeen idän suunnalta.
Puukiipijän erikoistunut elinympäristö ja ravinnonhankinta puiden pystysuorilla pinnoilla on sekä hyödyksi että haitaksi linnulle. Kilpailua muiden lintulajien kanssa on vähemmän, mikä on tietenkin eduksi puukiipijälle, mutta jos alueella on runsaasti samaa ravintoa syöviä hevosmuurahaisia, ne vähentävät puukiipijälle tarjolla olevan ravinnon määrää. Silloin myös linnun poikastuotannon on havaittu olevan heikompi.
Minulle puukiipijä oli aikaisemmin täysin outo lintu, ja vasta reilu vuosi sitten Tampereen Ristimäkeen muuton jälkeen olen tullut tutuksi sen kanssa. Läheisissä Kohmanpuistossa ja Rasonhaan perintömetsässä olen päässyt näkemään ja kuulemaan tätä pientä persoonallista lintua, ja nyt olenkin aivan ihastunut siihen. Lintujen tarkkailun mieleenpainuvia kohokohtia ovat luonnollisesti hetket, jolloin saa ensimmäisen kerran havainnon itselleen tuntemattomasta linnusta. Sen jälkeen on vuorossa lintukirjojen ja nettilähteiden ahkeraa tutkimista, jutun kirjoittamista ja ajatusten vaihtoa puolison kanssa, joka on onneksi harvinaisen kärsivällinen kuuntelija, kun intoilen kulloinkin tutkimuksen aiheena olevasta linnusta.
Kuuntele Yle Areenassa puukiipijä viikon luontoäänenä 2.5.2021, esittelijänä toimii Juha Laaksonen.
https://areena.yle.fi/1-50796880?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Kuva: Pixabay, TheOtherKev
Lähteitä:
BirdLife Suomi Finland (2020): Pöntöt & linnut
Jännes, Hannu & Saikko, Pekka (2012): Linnunlaulun Suomi; kirja ja cd-levy; Otava
Koskimies, Pertti (2017): Linnut, Lajiopas; Readme
Koskimies, Pertti (2014): Suomen lintuopas; WSOY
Laaksonen, Juha (2010): Koko perheen luonto-opas; Gummerus
Laine, Lasse J. (2023): Suomen linnut; Tunnistusopas; Otava
Lehtonen, Leo (1955): Jokamiehen lintukirja; WSOY
Linnut värikuvina (1995): WSOY
Lintukirja (1991): Valitut Palat
Nettilähteitä:
https://luontoportti.com/
www.wikipedia.org
Kommentit
Lähetä kommentti