Leppälintu
Leppälintu, Phoenicurus phoenicurus
Ruots. Rödstjärt
Engl. Redstart
Heimo: Muscicapidae
Suku: Phoenicurus
Laji: Phoenicurus
Koko:
Pituus 14-15 cm
Siipiväli 21-24 cm
Paino 11-19 g
Väritykseltään upea leppälintu luetaan nykyisin lintujen taksonomiassa sieppoihin ja varpuslintuihin, kun aikaisemmin se kuului rastaslintuihin. Laji pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Meillä Suomessa leppälintu pesii koko maassa runsastuen pohjoista kohti mentäessä. Wikipedian mukaan Euroopan kanta kattaa 2-3 miljoonaa paria ja Suomen 500 000 - 700 000 paria. Lasse J. Laineen vuonna 2023 päivitetyssä Suomen linnut -tunnistusoppaassa annetaan lukumääräksi 600 000, mikä lienee leppälinnun keskimääräinen pesivä parimäärä maassamme.
Leppälintu pesii monenlaisissa valoisissa ympäristöissä melko runsaslukuisena Etelä- ja Länsi-Suomessa, runsaslukuisena Itä-Suomessa sekä hyvin runsaslukuisena Metsä-Lapin pohjoisosissa ja paikoin muuallakin Pohjois-Suomessa. Lintu talvehtii Euroopan eteläosissa ja Pohjois-Afrikassa sekä Sahel-vyöhykkeellä Länsi-Saharan eteläpuolella. Sahelin aavikon laajeneminen 1970- ja 1980-lukujen kuivuuden aikana heikensi talvehtivien leppälintujen kantaa, mutta sittemmin sademäärät ovat alueella kasvaneet, mikä on vaikuttanut suotuisasti leppälintujen määrään, ja taantumavaiheen jälkeen kanta on ollut vakaa Etelä-Suomessa ja runsastunut erityisesti Pohjois-Suomessa. Tällä hetkellä leppälintu luokitellaankin meillä elinvoimaiseksi.
Leppälintu viihtyy valoisissa, kuivissa ja karuissa mäntymetsissä harjuilla, kallioilla, saarissa ja rämeenreunoilla. Pohjoisessa se lukeutuu mäntyvaltaisten erämaaseutujen tunnuslajeihin. Se asustaa myös harvapuisissa kuusivaltaisissa ikimetsissä ja vehmaissa tunturikoivikoissa, ja osa on valinnut asuinpaikakseen jopa taajamat puistoineen ja pihapiireineen. Tänä kesänä kuulin leppälinnun laulavan Tampereella aivan Tesoman liikekeskustan liepeillä kasvavassa pienessä metsikössä, joka ilmeisesti oli täyttänyt linnun pesimäpaikkavaatimukset. Yleensä leppälintu kuitenkin suosii mahdollisimman luonnontilaisia vanhoja metsiä, joissa on runsaasti pesäntekoon soveltuvia kolopuita.
Leppälintu pesii sellaisissa onkaloissa ja koloissa, joissa on suuri lentoaukko. Pesä voi olla kelopuunkolossa, toisinaan kannon tai mättään kolossa tai maaonkalossa juurakon alla. Myös rakennuksen onkalo, halkopinon rako tai väljäaukkoinen, kenties käpytikan koloama pönttö kelpaavat. Erityisesti vanhat ja rapistuneet pöntöt ovat linnun mieleen. Pesän rakennusaineksina leppälintu käyttää sammalia, juurikuitua, heinänkorsia ja naavaa sekä vuoraukseen runsaasti höyheniä, karvoja ja jouhia. Toukokuussa tai viimeistään kesäkuussa naaras munii 4-7 sinivihreää munaa, joita se hautoo 12-15 vuorokautta. Koiras ei osallistu hautomiseen. Pesäpoikasaika kestää 13-15 vuorokautta, ja sen jälkeen emot ruokkivat maastopoikasia vielä toiset pari viikkoa tai vähän pitempään. Joskus leppälintu tekee toisen pesyeen heinäkuussa.
Kuva: Pixabay, jggrz
Olen aina ihaillut leppälintukoiraan näyttävää väritystä. Sen selkä on tuhkanharmaa, otsa valkoinen ja naama ja laaja kurkkulappu mustat. Tähän luo hienon kontrastin oranssinruskea rinta ja vatsa sekä keskimmäistä tummaa sulkaparia lukuun ottamatta ruosteenpunainen pyrstö ja yläperä. Naaras on vaatimattomamman värinen, päältä hailakanruskea ja alta kellertävän vaalea, mutta silläkin on ruosteenpunainen pyrstö. Kesäinen nuori lintu on rinnastaan oranssintäplikäs. Leppälinnun koivet ja nokka ovat mustat ja silmän värikalvo on tummanruskea. Syksyllä koiraan voimakkaat värit ovat osin peitossa sulkasadon vuoksi. Voisi luulla, että nimensä mukaisesti leppälintu olisi riippuvainen lepistä, mutta todellisuudessa lintu on saanut nimensä ruosteenpunaisesta värityksestään, joka muistuttaa kaadetun lepän kuivuneen katkaisupinnan väriä.
Kuva: Pixabay, fotoblend
Leppälintu on käytökseltään melko arka ja varovainen, eikä jää paikalleen, jos ihminen tulee liian lähelle. Tästä syystä olen onnistunut näkemään sen useimmiten vain vilaukselta, kun se lentää tiehensä oksiston suojista. Leppälinnulla on tapana värisyttää pyrstöään oksalla istuessaan, ja tullessaan häirityksi sen pyrstön liikkeet muuttuvat nykiviksi ja se alkaa päästää tyypillistä voimakasta varoitusääntään ”hyit-dk-dk”. Leppälinnun laulu on kaunis ja lyhyehkö mollivoittoinen säe, joka on helppo tunnistaa alkuosasta ”iih-tryi-tryi-tryi”, jonka jälkeen seuraa yksityiskohdiltaan yksilöllisesti vaihtelevaa liverrystä. Kutsuääni on pehmeästi viheltävä ”hyit”. Lasse J. Laine huomauttaa Suomen linnut -tunnistusoppaassaan, että oudosti laulavia koiraita tavataan melko usein. Leppälinnulla on tapana laulaa korkealla paikalla puun latvassa, lipputangon päässä tai antennilla, mistä ääni kuuluu kauas. Lintu myös puolustaa reviiriään hyvin innokkaasti.
Leppälintu käyttää ravintonaan selkärangattomia eläimiä, kuten perhosia, kovakuoriaisia, muita hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä. Se hakee hyönteisiä puiden rungoilta ja oksistosta sekä välillä maastakin. Se nappailee nopeilla syöksyillä saaliita myös suoraan ilmasta ja käyttäytyy näin sieppojen tavoin. Syksyllä leppälinnulle kelpaavat lisänä marjat. Leppälintu lentää melko nopeasti lyhyin pyrähdyksin ja ripeän sulavin siiveniskuin. Varmin tuntomerkki linnun tunnistamiseen lennossa on juuri punaruskea pyrstö molemmilla sukupuolilla. Laulun perusteella leppälinnun havaitsee ehkä parhaiten öiseen aikaan, sillä se on yksi varhaimmin heti puolenyön jälkeen laulunsa aloittavista laululinnuistamme. Syksyisin linnun voi nähdä myös pihoissa ja puistoissa muuttoon valmistautumassa. Leppälintu on yömuuttaja. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa ja keväinen paluumuutto pesimäseudulle huhti-toukokuussa.
Leppälintu on käen (Cuculus canorus) yleisin kasvattajalaji Suomessa. Muita käen tavallisia isäntälajeja ovat niittykirvinen, västäräkki, harmaasieppo ja peippo.
Kuuntele leppälintu viikon luontoäänenä Yle Areenassa, esittelijänä Juha Laaksonen 29.5.2016
https://areena.yle.fi/1-3421497?utm_medium=social&utm_campaign=areena-ios-share
Lähteitä:
BirdLife Suomi Finland (2020): Pöntöt ja linnut
Jännes, Hannu & Saikko, Pekka (2012): Linnunlaulun Suomi; kirja ja cd-levy; Otava
Koskimies, Pertti (2017): Linnut, Lajiopas; Readme
Koskimies, Pertti (2014): Suomen lintuopas; WSOY
Laaksonen, Juha (2010): Koko perheen luonto-opas; Gummerus
Laine, Lasse J. (2023): Suomen linnut; Tunnistusopas; Otava
Lehtonen, Leo (1955): Jokamiehen lintukirja; WSOY
Linnut värikuvina (1995): WSOY
Lintukirja (1991): Valitut Palat
Nettilähteitä:
|
Kuva: Pixabay, jggrz
|
Kommentit
Lähetä kommentti