Tuulen hiljaiset viestit

  Saksalaisen Jenny Erpenbeckin kirja Mennä, meni, mennyt ilmestyi saksankielisenä alkuteoksena (Gehen, ging, gegangen) vuonna 2015. Kirjan on suomentanut Jukka-Pekka Pajunen, ja se on meillä ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa vuonna 2019. Mennä, meni, mennyt kertoo itäberliiniläisestä klassisen filologian professorista, joka on juuri jäänyt eläkkeelle ja muutamaa vuotta aiemmin leskeksi. Uudessa elämänvaiheessa häntä alkaa vaivata tyhjyyden tunne, mutta tilanne muuttuu, kun hän tulee tietoiseksi afrikkalaisten pakolaisten protestileiristä aivan kävelyreittinsä varrella. Protestia käsitellään uutisissa, ja ”kuvassa näkyy retkipöytä, jota vasten nojaa pahvinen kyltti: We become visible. Sen alla lukee vihreillä, pienillä kirjaimilla: Me tulemme näkyviksi. Miten ihmeessä hän ei huomannut koko mielenilmaisua?” Hänen kiinnostuksensa on herännyt, ja kun hän ryhtyy ottamaan asiasta selvää, hänen elämänsä alkaa yllättäen saada uudenlaista sisältöä. ”Richard on ollut eläkkeellä vast...

Tänään olen hyvin hellä itselleni Kirjoitan lempeitä lauseita Neulon pehmeitä silmukoita Olen huomaavainen niin että huomioin levon tarpeeni ja käyn lepäämään Ajoissa Enkä vasta sitten kun olen niin väsynyt etten enää muista mitä piti tehdä Tämä on vaikeaa mutta yritän ihan hiljaa, pysähtyen ja tunnustellen Rakastaa hiukan myös itseäni Tänään on se hetki  

Pikkutikka: schauhi/Pixabay Pikkutikka, Dryobates minor, aik./syn. Dendrocopos minor ruots. Mindre hackspett engl. Lesser Spotted Woodpecker   Heimo: Tikat (Picidae) Suku: Kääpiötikat (Dryobates) Laji: minor   Koko: Pituus 14-16,5 cm Siipien kärkiväli 24-29 cm Paino 20-28 g   Pikkutikka on maamme pienin tikkalaji. Ulkonäöltään se muistuttaa valkoselkätikkaa, mutta on sitä paljon pienempi, vain suunnilleen peipon kokoinen. Pikkutikalla on musta selkä, jossa on valkoisia poikkijuovia, ja selkäpuoli näyttää laajalti valkealta tummin täplin. Vatsapuoli on valkoinen kapein tummin pitkittäisjuovin, ja mustat siivet ovat valkojuovaiset. Toisin kuin valkoselkätikalla, pikkutikalta puuttuu punainen väri alavatsalta. Koiraan päälaki on punainen, naaraan on otsasta vaalea ja takaosasta musta. Nuoren linnun päälaki on punertava. Pikkutikalla on pyöreämuotoinen pää, ja sen nokka on hento.   Pesimäympäristönään pikkutikka suosii luonnontilaisia reheviä ja lehtipuuvaltaisia sekamet...

    Albanialaissyntyinen, Roomassa asuva toimittaja ja kirjailija Anilda Ibrahimi on kirjoittanut kirjan Punainen morsian (Rosso come una sposa), joka ilmestyi Italiassa vuonna 2008 ja meillä Helinä Kankaan suomentamana vuonna 2010. Kirjan on kustantanut Tammi, ja se löytyy Keltaisesta kirjastosta. Törmäsin kirjaan sattumalta selatessani nettiantikvariaatin sivuja, ja päätin tilata sen, sillä se herätti uteliaisuuteni sekä nimellään että aihepiirillään.   Punainen morsian kertoo albanialaisen suvun tarinaa neljän sukupolven ajalta 1900-luvun alkupuolelta aina vuosisadan loppupuolelle asti. Kirjassa on kaksi osaa, joista ensimmäisessä liikutaan kuningas Zogu I:n Albaniassa ja siirrytään 2. maailmansodan tapahtumien kautta Enver Hoxhan kommunistiseen yhteiskuntaan. Toisessa osassa eletään jo syvällä kommunistihallinnossa, mutta edetään vähitellen kohti kommunismin kaatumista, muurien murtumista ja maan avautumista ulkomaailmalle eristyneen vaiheen jälkeen.   ...

Sinitiainen: NickyPe/Pixabay   Reilu vuosi sitten muutimme mieheni kanssa maaseutumaisesta ympäristöstä takaisin kaupunkiin ja kerrostaloon asumaan. Vaikka ratkaisu on ollut meistä kaikin puolin oikea ja erittäin onnistunut, yhdestä asiasta olin hiukan huolestunut: miten käy lintuharrastukseni. Luonnonläheisessä paritalomiljöössä linnut vierailivat ahkerasti pihapiirissä ympäri vuoden, ja totuin seuraamaan niiden elämää ja nauttimaan niiden tarkkailusta. Pelkäsin, että kerrostalossa tämä ilon aihe jäisi vähemmälle tai kenties kokonaan pois. Mutta onneksi olin väärässä!   Viidennen kerroksen ikkunoista ja parvekkeelta avautuu loistavat näkymät talon takana sijaitsevaan puistoon tai pikemminkin metsikköön, jossa kasvaa tiheässä vanhoja puita, etenkin koivuja, kuusia ja mäntyjä, sekä matalampaa pensasmaista puustoa. Linnut viihtyvät niissä kesät talvet ja lentelevät hyvinkin korkealla, meidän ikkunoiden edessä ja vielä paljon ylempänä. Kesällä puissa ja pensaikoissa on tiet...